5. Hyvin on kotiuduttu

Kuten otsikko jo kertookin, Viva on kotiutunut tosi hyvin. Ainut ongelma on, että meillä on remontti kesken, joten muksut eivät voi olla aina vapaana, etteivät nielaise uretaania tai tee mitään muuta tyhmää. Meillä on portti huoneessa, jossa pennut nukkuvat, joten ovat aina välillä siellä päivisinkin. Silloin ei ole mitään ongelmaa, kun heillä on ruokaa edessä tai joku ihminen seurana. Mutta kun tulee tylsää, alkaa kauhea ulvominen ja haukkuminen. En ole koskaan kuullut, että borkku pitäisi tommosta ääntä :D Saa nändä mitä tapahtuu, kun Rane lähtee omaan kotiinsa ja Viva jää yksin.

Ja kaikki onkin jo varmaan huomannut, että nimi Alma on vaihtunut Vivaksi. Meistä kun se tuntuu jotenkin luontevammalta, kuin Alma. Ehkä muksu sitten näyttää enemmän Vivalta : D Tämän takia mun pitäisi varmaan vaihtaa osoitetta, kun tuo alma tossa perässä ei oikein enää sovi.

Matka Helsinkiin sujui tosi hyvin (Syy voi olla, että nukuin melkein puolet matkasta:"D), eikä jouduttu odottamaan lentoasemalla kovinkaan kauaa, ehkä 30- 60min. Hiukan järkytyin siitä, että Viva olikin vielä noin pieni, vaikka kuvia tulikin usein, mmissä koko näkyi. Molemmilla pennuilla oli ihanat pannat. Vivan on vaaleanpunainen, missä lukee Viva La Vida ja pannasta roikkuu vaaleanpunaiset pukengät muistoksi kotimaasta. Ranella on muuten samanlainen, mutta on muistaakseni vaaleansininen, missä lukee Vegas ja vaaleansiniset puukengät.

Puheltiin siinä kasvattajan kanssa suunnillen tunti. Hän kertoi, että Hollannissa borkkuja on tuhansia. Täällä Suomessa niitä on vain muutama sata. Itse en montaa sanaa Petran kanssa vaihtanut, vaan keskityin kuuntelemaan, mitä muut puhuivat ja tietysti ihastelemaan Vivaa :) Kyllä sielläkin huomasi, kuinka paljon helpommin ihmiset tulevat puhumaan, jos on koira vieressä. Tosin kuka tuollaista söpöläistä voisi vastustaa :DD Tosi moni tuli kyselemään pentujen rotua, ja että mihin ovat lähdössä/mistä tulossa. Viva oli kyllä ihan elementissään huomion keskipisteenä. Se onkin tosi sosiaalinen muksu.

Myös kotimatka sujui hyvin, mitä nyt pikkuisen ujellettiin, kun tuli tylsää. Kotoa mun pitikin vain hakea kamat ja hypätä takaisin autoon. Siitä matka jatkui jatkikselle, joten en sen enempää Vivaan vielä silloin tutustunut.
Jatkiksesta ei sen enempää, kuin että oli tosi hauska vuorokausi hyvässä seurassa ; )

Myöhemmin kuulin, että Rane ja Viva olivat ekana iltana ja yönä molemmat viihtyneet muuten hyvin, mutta kun nukkumaan olisi pitänyt mennä, alkoi kauhea itku, mikä kestikin vissiin aika pitkään.

Olen tässä hiukan koittanut Vivaa seisottaa, mutta se on ollut enemmän semmosta, etten edes yritä mitään kulmauksia hakea tai muutenkaan paljoa asentoa vaihtaa. Totutellaan ennemmin ensin vain seisomaan kärsivällisesti paikallaan.


Ei päästä kahteena seuraavaankaan viikonloppuna kotoa pois Vivan kanssa, kun mulla on ryhmänohjauskoulutust joka kestää kaksi viikonloppua. Ei kai mulla muuta :)

 Hiukan tekis mieli leikkiä..

 ..muttei kuiteskaan jaksa :D

 Tässä se panta josta kirjotin

- Roosa